33. - 35. raskausviikko: Synnytysvalmennus ja huolestumisia

Tulipas huonolaatuinen kuva.
 

33. raskausviikko: Synnytysvalmennus
(32+0 - 32+6)

Vapaapäivinä pieni vauva-ahdistus ottaa vallan. Yritän käydä läpi kaappeja ja heittää pois turhaa tavaraa. Asioita vaikeuttavat tiukat harjoitussupistukset, joiden vuoksi on pakko pysähdellä vähän väliä. Tuntuu, että hankintoja on ihan kauheasti jäljellä. Miksei missään voi olla valmista listaa, mitä kaikkea kuuluu tehdä etukäteen? Tai no, kyllähän niitä on, mutta eivät ne loppujen lopuksi kaikkea kata.

Minulle naureskellaan, että ei sitä nyt näin aikaisin kannata vielä mitään ostaa lasta varten. Ajattelen kuitenkin, että mieluummin vähän liian aikaisin kuin vähän liian myöhään. Enkä sitä paitsi halua joutua etsimään kaikkea vasta sitten loppuraskauden väsymysaallon saarrettua minut.

Kirjoitan tällä viikolla muun muassa synnytystoivelistan ja pakkailen sairaalalaukkua. Vauvaan liittymättöminä asioina valmistelen Lempäälän printtinäyttelyä, laitan työkkärille tarpeellisia lappuja eteenpäin ja teen työkokeiluhommia. Ihana työtehtävä on viedä 4-vuotta täyttäville lapsille synttärilahja seurakunnalta. Jokainen lapsi on tähän mennessä ollut ihan tavattoman onnellinen paketista!

Sunnuntaina osallistumme puolison kanssa etäsynnytysvalmennukseen, joka järjestetään Zoomin kautta. Vaikka se kestää viisi tuntia, aika hujahtaa nopeasti. Valmennuksessa tosin keskitytään ymmärrettävästi alatiesynnytykseen ja siinäkin lähinnä raivotarjontasynnytykseen. Nompun perätilan takia tunnen, etteivät kerrotut asiat oikein kosketa minua (toivon olevani väärässä). En sinänsä saa mitään uutta tietoa synnytyksestä, mutta sessio taisi olla hyödyllinen puolisolleni. Lisäksi akupainantaharjoitukset ovat kivoja.

Maanantaina menen raskaana olevan kaverin kanssa lounaalle. Helpottavaa pälistä antaumuksella vauvajuttuja jonkun kanssa! Käymme läpi pelkojamme, toiveitamme, hankintojamme ja olojamme. Vertaistuki helpottaa ahdistustakin hetkeksi.


34. raskausviikko: Jääkaapin hermoromahdus
(33+0 - 33+6)

Kuten edellisinäkin viikkoina, unettomuus vaivaa yhä. En oikein muista koko viikosta mitään muuta kuin että tein työkokeilussa somehommia ja nukuin vain muutaman hassun tunnin öisin.

Perjantaina menen neuvolaan ensi kertaa yksin, puolison ollessa töissä. Vauva on yhä perätilassa ja matalista verensokeriarvoistani huolimatta sf-mitta alkanut huitoa yläkäyrillä. Olen luvannut itselleni, että saisin tänään herkutella pitkästä aikaa - valmistaisimme uuniraskalaisia ja Vöner-kebabia. Ne eivät maistu kuitenkaan hyviltä uutisten jälkeen. Masentaa.

Loppuviikon aikana koitan taas muokata syömisiäni, vähentää hiilihydraatteja ja lisätä proteiinin sekä kasvisten määrää. Lisähaastetta jälkimmäiseen tuo se, että jääkaappimme hajoaa: se jäädyttää kaiken, vaikka on pienimmällä mahdollisella teholla. Muun muassa tomaattien ja porkkanoiden nauttiminen ei siten ole kovin nopeaa.

Ostamme kaupasta harsoja, sinkkivoidetta ja vaippoja. Kun ne ovat kaapissa valmiiksi odottamassa, väistyy levottomuuskin taas hetkeksi.


35. raskausviikko: Missä mun baby showerit?
(34+0 - 34+6)

Työkokeilu loppuu! Ihan outo fiilis. Saan mentoriltani vauvalahjoja, mikä liikuttaa minua tosi paljon. Haikeus työkokeilun loppumisesta valtaa mieleni, mutta se unohtuu nopeasti, koska hommia riittää: jatkan muun muassa viimeistä tilausmaalausta (joka tosin on lahja, mutta ikään kuin tilaus kuitenkin). Pian en maltakaan odottaa ensi viikkoa, jolloin äitiysloma alkaa. 

Raskaus alkaa nyt tuntua raskaalta. Auraamattomilla jalkakäytävillä tarpominen uuvuttaa nopeasti ja olo on ISO. Vielä muutama viikko sitten tunsin itseni hehkeäksi, mutta nyt... nooh, nyt olo on lähinnä kömpelö ja jotenkin tyhmä. Riittämätön ja yksinäinen.

Yksi juttu joka minua painaa, on niinkin vähäpätöinen kuin baby showerit. Minun piti alun perin järjestää ne itse pienelle porukalle, mutta puolisoni kielsi suunnitelmani jyrkästi. En saisi itse tehdä mitään, vaan hän hoitaisi asian. Showereita ei ole kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, joten alan huolestua. Etenkin, kun koronarajoitukset sen kun tiukkenevat ja synnytys lähestyy. En haluaisi pippaloita kauhean lähelle synnytystä - itse asiassa olin vähän suunnitellut, että pitäisin omaehtoista karanteenia äitiysloman ajan minimoidakseni kaiken maailman tartuntariskit. Etäpippalotkaan eivät houkuttele, koska haluan leipoa donitseja vieraille, haluan esitellä mahaani ja hankkia kerrankin väriteemalliset koristeet, haha. Tulen pian vauvan synnyttyä täyttämään pyöreitä, mutta niihin en usko jaksavani sitten pikkuisen kanssa panostaa, joten olen odottanut näitä juhlia kauan. Tiedostan, että tämä on HYVIN pinnallinen huoli.

 

Seuraava postaus: 36. raskausviikko: Äitiysloma alkaa!

Edelliset raskausviikko-aiheiset postaukset:

Kommentit

Lähetä kommentti