4. raskausviikko: Positiivinen raskaustesti!


(3+0 – 3+6)
Ennen positiivista testiä luin useista eri blogeista kertomuksia raskauden oireista, hankinnoista ja sujumisesta ylipäätään. Mielestäni se oli paitsi hauskaa, myös hyödyllistä. Siksi haluan itsekin kirjoittaa ylös raskauden tuomia ajatuksia ja sattumuksia. Pyrin julkaisemaan tekstin päivittäin, tai ainakin joka toinen päivä, kunnes saavutan nykyhetken.

Raskausviikkojen merkintätavat saattavat olla melko kummallisia asiaan perehtymättömälle ja siksi käyn ensin lyhyesti niitä läpi. Ensinnäkin joku saattaa ihmetellä, miksi aloitan turinointini vasta 4. raskausviikosta. Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen raskausviikko lasketaan alkavaksi siitä päivästä, kun viimeisimmät menkat alkavat. Se päivä merkitään 0+0, jossa ensimmäinen numero vastaa viikkoja ja toinen päiviä. Silloin et siis oikeastaan ole vielä raskaana. Yleensä toisella tai kolmannella viikolla tapahtuu ovulaatio, jolloin hedelmöittyminen on mahdollista, minkä jälkeen hedelmöittynyt munasolu matkaa noin viikon munatorvea pitkin kohtuun ja kiinnittyy siihen. Sanotaan, että raskausoireet voivat alkaa aikaisintaan 4. raskausviikolla, kun kiinnittynyt alkio alkaa tuottaa tarpeeksi hormoneja, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat tunteneet kiinnittymisen tai jopa hedelmöittymisenkin. Itse en voi sanoa niitä mitenkään tunteneeni, joten on loogista aloittaa tämä sarja 4. raskausviikosta.

Toinen ihmetystä herättävä asia raskausviikoissa on, että ollessasi edellisen laskutavan mukaisesti esimerkiksi kolme viikkoa ja viisi päivää raskaana, oletkin jo neljännellä raskausviikolla. Yhdellä vauvapalstalla kommentoija selitti asian hienosti: jos olet syönyt kolme kokonaista donitsia, mutta yksi on vielä kesken, niin olet neljännessä donitsissa menossa.
Jos et tajunnut tästä sepustuksesta mitään, niin se ei ole oleellista juonen kannalta. Ei siis kannata liikaa vaivata päätään raskausviikkojen laskemisella.

Mennään asiaan.

 --
Neljännellä raskausviikolla en tiedä raskaudesta vielä mitään. Olemme lähdössä puolison ja Ruffe-kissan kanssa kesäloman sukulointireissulle. Suunnitelmissa on kolmen viikon matka etapeilla Tampere-Kokkola-Rovaniemi-Kokkola-Tampere. Reissu vähän jännittää, koska ensi kertaa meillä on kissa mukana. Uskomme Ruffen toki uteliaana ja sosiaalisena yksilönä voivan viihtyä matkan päällä, mutta koskaan ei voi olla varma.

Yllätyksekseni lähtöpäivänä oloni on todella rauhallinen ja seesteinen. Yleensä matkan alussa voin pahoin ja jännitän, mutta nyt olen ihan zen. Se on varmaan ainoa oire, josta mitenkään tulee mieleen mahdollinen raskaus. Sitten taas toisaalta, olen hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen löytänyt kuukausittain aina jonkun uuden ”raskausoireen”, joihin ovat sisältyneet muun muassa rintojen pakotus, alavatsan turvotus tai nipistely, kiinnittymiskivut, kiukkuisuus, elohiiret, krampit, kaiken maailman vuodot tai niiden myöhästymiset sekä väsymys. Sen takia en ota tätä rauhallisuuttani mitenkään tosissaan merkkinä tulevasta elämänmuutoksesta.

 Olin luullut, että...
  1. Raskaus tuntuu PMS-oireilta kertaa tuhat
  2. Raskaus tuntuu voimakkaana kehossa - etenkin, kun tunnen muutenkin kehoni muutokset helposti
  3. Sen vain tietää jollain maagisella tavalla, kun on tärpännyt (näin monet ystäväni vakuuttivat minulle, ja olen olin muka mielestäni tosi intuitiivinen ihminen)
Rauhallisuuden lisäksi koen myös muita oireita, joista en todellakaan ole varma olivatko ne oikeasti oireita vai vaan samanlaisia ”oireita” kuin negakierroissakin. Näitä ovat muun muassa "pumpulia" alavatsassa -olo, levottomat jalat päivin ja öin sekä käsivarsien voimaton olo yhtenä päivänä (oltiin kylläkin ajettu koko päivä, eli olisinkohan jännittänyt niitä huomaamattani ajon aikana...).

Juhannusta vietämme mökillä, ja päätän tehdä raskaustestin, vaikka menkkojen alkuun on vielä pari-kolme päivää. En ole ikinä tehnyt yhtäkään raskaustestiä näin aikaisin, mutta nyt vaakakupissa painaa se, miten upeaa olisi päästä kertomaan puolisolle ilouutiset nimenomaan juhannusaattona.
 
Puoliso remontoi paraikaa saunaa veljensä kanssa. Sujautan testin kainalooni piiloon ja kumisaappaat lompsuen harpon ulos. Salailu alkaa hihityttää, kun suuntaan saunan ohi ulkohuussiin. Hyvä kun en samalla viheltele kädet selän takana.

Yllätyn aidosti, kun olen näkevinäni huussin hämärässä valaistuksessa toisen viivan ilmestyvän testiin. En kuitenkaan edes yritä tulkita sitä (ulkohuussi nyt ei ole se ihanin paikka saada huonoja tai hyviä uutisia), vaan sujautan testin pakettiin, pistän paketin taas kainaloon ja lompsin takaisin mökkiin. Nyt ei enää hihitytä. Mökissä luon kunnon silmäyksen testiin, eikä siitä voi erehtyä – punainen viiva! Kaksi punaista viivaa! Ihan kontrolliviivan komeuteen toinen viiva ei pääse, mutta ei se pelkkää haamuviivaakaan muistuta. ”Mitä ihmettä…” soperran semmoinen typerä virne naamallani itsekseni.

Ennen tätä hetkeä minulla oli ollut miljoona romanttista suunnitelmaa mielessäni, kuinka kertoisin puolisolleni positiivisesta raskaustestistä. Ja aioin ehdottomasti myös videokuvata hänen reaktionsa. Nyt koko kehoni sekä mieleni täyttää kuitenkin semmoinen kipinä ja kihelmöinti, etten mitenkään voi pitää asiaa itselläni niin kauan, että toteuttaisin nuo suunnitelmani.

Pari tuntia jaksan pyöritellä asiaa itsekseni mielessäni. Käyn järven rannalla ihastelemassa pieniä kaloja ja kaunista auringonpaistetta. Jossain vaiheessa on pakko huikata puoliso käymään juttusillani.
Hän saapuu muutaman minuutin päästä hikisenä ja remppapölyisenä.

”Niin, sulla oli joku juttu?”
”Arvaa mitä! Tein raskaustestin.”
”No? Mitä se näytti?”
”Positiivinen!!”
”Oikeesti??”

Puoliso kaappaa minut syliinsä. Esittelen hänelle testiä ja muistutan tämän voivan olla myös kemiallinen raskaus, teinhän testin melko aikaisin.

Puoliso palaa saunaremontin pariin. Minulla on epätodellinen olo. Haluaisin puhua raskaudesta lisää puolison kanssa, kertoa siitä oikeastaan koko maailmalle ja samaan aikaan vain pohtia sitä itsekseni. Mietin, milloinhan alkaisin panikoida tätä - olinhan lukenut paljon tekstejä, joissa raskautta suunnitelleet ja toivoneet ihmiset saivat katumus-pelko-kohtauksia positiivisen testin tehtyään. Kaivan vähän väliä raskaustestin uudelleen esiin ja ihmettelen sitä. Hihkun ja hehkutan Ruffelle asiasta ja sitten taas koitan muistaa kemiallisen raskauden todennäköisyyden. NIIN moni asia voisi mennä vielä pieleen. Aloitan maailman karseimman makuisten raskausvitamiinien syömisen. Googlailen: "positiivinen raskaustesti", "väärä positiivinen", "kemiallinen raskaus" ja "olen raskaana".

Emme koko päivänä ehdi puimaan asiaa puolison kanssa muuta kuin pikaisella kauppareissulla, jonne pääsemme kaksin.

Seuraavana päivänä kerron uutiset äidilleni, koska on pakko päästä puhumaan siitä jonkun kanssa. Äiti taputtaa käsiään yhteen: ”Ihanaa, ihanaa, ihanaa!”
”Mikä nyt on noin ihanaa?” Kuuluu 13-vuotiaan veljeni ääni hänen huoneestaan.
”Elämä on ihanaa!” Äiti vastaa.
”Jaahas.” Kommentoi veljeni.

 Johtopäätöksenä vielä alkuraskauden oireet ennen plussaa:
  • Rauhallisuus ja hyväntuulisuus.
  • Jännittämään en kyennyt, vaikka olisin yrittänyt.
  • Reissatessa ei tarvinnut pysähdellä jännityspissalle tms.
Siinäpä ne olivat.

ps. Mikäli jotakuta jäi mietityttämään, niin Ruffe vaikutti nauttivan matkailuista ja kaikista uusista paikoista, joita sai tutkia. Se piti tiukasti päivärutiineistaan kiinni, olimmepa uudessa majapaikassa taikka sitten tien päällä.

--

Seuraava postaus:  5. raskausviikko: Alavatsatuntemuksia ja väsymystä 

Kommentit