14. raskausviikko: Mielialanvaihteluita ja vauvatarvikkeita

(13+1 - 13+6)

Nämä tuli ostettua suurimman vauvakuumeen aikaan jo ennen raskautumista.

Kappas, päästiin nykyhetkeen! Tästä eteenpäin postausten väli tulee luonnollisesti harventumaan... olen nyt kirjoittanut postauksen päivässä, mutten sentään ajatellut ihan joka päivältä raskauskuulumisia sepustaa. En ole varma, jatkanko kertomalla jokaisesta raskausviikosta erikseen vai palaako blogi entiseen "kuulumisia luettavissa silloin tällöin" -malliinsa. Pitänee katsoa, miten jaksaa/ehtii kirjoittaa ja löytyykö ylipäätään joka viikosta jotain sanottavaa.

Vielä viime viikolla naureskelin puolisolleni, kun raskausapplikaatiot väittivät pesänrakennusvietin pian puskevan päälle. Olen ollut aina hyvin sotkuinen suurpiirteinen ihminen, joten en osannut kuvitella innolla imuroivani joka nurkkaa, järjestäväni kaappeja tai etenkään ulkovarastoa. Olen kuitenkin herännyt nyt useampana yönä oikeasti ahdistuneena siitä, että yläkaapit pitäisi todellakin käydä läpi, jotta kämppään saisi tehtyä enemmän tilaa. Kenties vauva on muuttunut jotenkin konkreettisemmaksi asiaksi mielessäni? Toisaalta mieleeni pompahtaa myös päivittäin ajatus siitä, että joulukortit pitäisi askarrella jo. Se ei kyllä taida liittyä vauvaan mitenkään.

Yöt ovat muutenkin sujuneet todella levottomasti koko raskausajan. Yhteensä kolmena yönä muistan nukkuneeni hyvin näiden kolmen kuukauden aikana. Heräilin viimeyönäkin jatkuvasti ja päätin nousta seitsemältä aamulla - sunnuntaina! Tällä viikolla painajaiset ovat alkaneet tehdä tilaa uniini: niissä en osaa hoitaa vauvaa tai rahat loppuvat kesken.

Tein muutaman kirppariostoksen Facebookin äitiyskirpparilla: ostin bodyn ja raskaustoppatakin. Vaipat, vaatteet, turvaistuin, rattaat, tutit, tuttipullot sekä niiden määrät ja muut vauvahankinnat ovat alkaneet aiheuttaa päänvaivaa. Kaikilla tutuilla äideillä on vahvat, mutta toisistaan poikkeavat näkemykset siitä, mitkä tuotteet ovat hyviä ja mitkä taas täyttä roskaa. Puolisoni on ottanut selvää etenkin rattaista sekä turvaistuimista, ja muodostanut hänkin niistä selkeät mielipiteensä, jotka kuitenkin eroavat kaikkien mammapalstalaisten mielipiteistä. Ketähän tässä uskoisi? Yritän muistutella itselleni, että laskettuun aikaan on vielä puoli vuotta, joten eiköhän niitä hankintoja ehdi tehdä myöhemminkin.

Synnytys jännittää myös, vaikken tavallaan edes osaa ajatella sen olevan joskus ajankohtaista. Olen jo parin vuoden ajan lukenut kaikki löytämäni synnytyskertomukset sekä katsonut videoita aiheesta, ja luullut päässeeni sitä kohtaan tuntemastani kammosta. Silti pienet puistatukset vaivaavat: mihin sitä oikein on päänsä pistänyt?

Pelkkää jännitystä tai tavara-ahdistusta tämä viikko ei kuitenkaan ole ollut, vaan koen positiivisia kutkutuksia aina, kun muistan olevani raskaana tai kun joku muu ottaa asian puheeksi (yritän itse puhua raskaudesta oma-aloitteisesti mahdollisimman vähän - en muuten varmaan muusta puhuisikaan). Äiti lähetti minulle ihanan bola-korun, joka helisee alavatsaa vasten, kun kävelen. Ääni saa minut innostuneen onnelliseksi: ei mene enää kauaa, kun lapsi voi kuulla sen.

Tunteet ovat ylipäätään olleet herkillä. Tähän mennessä pääkopassa vallinnut rauha, seesteisyys ja jatkuvan tasainen onnentunne tuntuvat kadonneen ja tilalle ovat astuneet mielialanvaihtelut. Kupliva riemu ja kyynelet silmiin nostava onnellisuus vaihtuvat helposti tarmokkuuteen, suuttumukseen, turhautumiseen tai suruun. Ja yhtä nopeasti takaisin. Mustikkapullasurkuja on tullut koettua tällä viikolla milloin mistäkin. Jännittää en silti edelleenkään jaksa kuten ennen. Olin esimerkiksi eilen vetämässä ensimmäistä Paint&Party -iltaani, eikä olo missään vaiheessa muuttunut ahdistusjännitykseksi, niin kuin minulle on tyypillistä. Kädet vähän tärisivät ja nauratti, mutta siinäpä se. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin itseni ammattilaiseksi puhuessani osallistujille. Olen todella tyytyväinen tästä muutoksesta.

Kohdun seudulla tuntuu välillä vähän kasvukipua ja pienen pieni raskausmaha on pompsahtanut esiin. Kyseessä ei ole enää pelkkä iltaa myöten kasvava turvotus, vaan vatsa on näkyvillä aamusta asti. Vähän pelottaa, kun se on jo noinkin näkyvä. Tosin olen lyhyt ihminen ja kohtukin on eteenpäin kallellaan. Hassua, että pidin tuota toisen raskauskuukauden "turvotusta" jotenkin todella suurena. Nyt tuskin edes huomaa eroa entiseen.


Hauskaa ajatella, että nyt sikiö jo venyttelee, haukottelee, ilmeilee, virtsaa, imee peukaloaan, kuulee tiettyjä taajuuksia sekä pystyy maistamaan syömiäni ruokia lapsivedessä. Tuosta viimeisestä puolisoni innostui, että meidän pitää alkaa syödä vielä monipuolisemmin, jotta Nonparelli oppii mahdollisimman moniin makuihin. Nuorena se on vitsa väännettävä.

--

Seuraava raskausviikot-aiheinen postaus: 15. raskausviikko: Vatsa kasvaa

 Aikaisemmin julkaistut raskausviikko-aiheiset blogitekstit:

Kommentit

Lähetä kommentti