Millaista oli piirustuskerhon tätinä?

Olen toiminut piirustuskerhon vetäjänä maaliskuusta alkaen, ja tainnut mainita asiasta ohimennen täällä blogin puolellakin. Kavereitani ja tuttaviani on kiinnostanut kuinka pääsin hommaan, mitä kerhossa tehdään ja millaisia osallistujamäärät ovat olleet. Nyt, kerhon päättymisen myötä, on hyvä hetki kirjoittaa pikkuruinen toimintakertomus ja vastata samalla esitettyihin kysymyksiin tällä lailla julkisestikin.

Piirustuskerhon idea lähti siitä, kun puhuin äitini kanssa pikkusisarusteni harrastuksista ja lasten harrastusmahdollisuuksista ylipäätään. Samoihin aikoihin olin aloittamassa seurakunnan pyhäkoulun vetäjänä, mutta homma peruuntuikin minusta riippumattomista syistä. Aikaa siis vapautui kalenterista. Minua alkoi kiinnostaa, onko Joensuussa mitään piirustuskerhoa lapsille tai nuorille, koska ajattelin, että semmoisen ohjaaminen voisi olla aika hauskaa. Otin yhteyttä paikallisen nuorisotilan ohjaajaan ja kysyin, olisiko vapaaehtoiselle kerho-ohjaajalle tarvetta.

Sovimme tapaamisen ja ideoimme kerhoa yhdessä. Kyseessä olisi alakoululaisten maksuton kerho, jota pidettäisiin puolitoista tuntia kerran viikossa. Nuorisotalo tarjoaisi tilat, paperit ja kynät (sekä myös vähäsen herkkuja!). Erillistä ilmoittautumista ei tarvittaisi, vaan osallistua saisi aina silloin, kun huvittaa. Jos piirtäminen ei paikan päällä maistuisikaan,  myös ”hengailu” olisi sallittua. Halusin kerhon olevan rento ja turvallinen paikka, ilmapiiriltään inspiroiva ja innostava. Joka kerta annettaisiin piirustustehtäviä, mutta myös omista aiheista saisi halutessaan taiteilla.

Nuorisotalo mainosti kerhoa alakoulun Wilmassa, somessa, ilmoitustauluilla ja kontaktiensa kautta. Ensimmäisellä kerhokerralla minua odotti iloinen yllätys, kun koko piha oli ihan täynnä innokkaita osallistujia! Kaikille ei riittänyt pöytäpaikkoja, vaan osa piirsi esimerkiksi biljardipöydän päällä. Lapsia tuli tuolloin yli kolmekymmentä, iältään he olivat 6-13 -vuotiaita. Se oli aika haastava paletti yhdelle "tädille", mutta onneksi seuraavalle kerralle sain huipun ohjaaja-toverin, joka tarvitsi kerho-ohjaajakokemusta suorittaakseen lukiokurssin. Sen jälkeen kerhon pitäminen olikin helpompaa.

Maalis-huhtikuun aikana kerhoilimme yhteensä viisi kertaa. Suoritimme aina kerhopäivän alussa "pienen paperin haasteen", joka oli nopea tehtävä. Sen jälkeen  vuorossa oli "suuren paperin haaste", jonka toteuttaminen vei enemmän aikaa. Painotin joka kerta, että on täysin sallittua piirtää myös omia juttuja, jos harjoitukset eivät kiinnosta. Suurin osa lapsista teki kuitenkin tehtäviä. Karkeasti voisi sanoa, että pienimmät kaipasivat monia tehtäviä sekä ohjausta, ja vanhimmat taas halusivat paneutua esimerkiksi manga-hahmojen suunnittelemiseen. Mutta oli meillä 6-vuotiaitakin, jotka keskittyivät koko puolentoista tunnin ajaksi tekemään yhtä piirrosta omasta aiheestaan. Kysyin kerhopäivien päätteeksi, mitä lapset haluaisivat ensi kerralla tehdä, ja pyrin toteuttamaan kaikki piirtämiseen liittyvät ehdotukset. Osallistujamäärät olivat muistaakseni kahden- ja kolmenkymmenen lapsen luokkaa lukuunottamatta viimeistä kertaa, jolloin lapsia oli paikalla ”vain” kahdeksan. Huhtikuun lopun lämmin ja aurinkoinen päivä varmaankin vaikutti osallistujamäärään, ja sain myöhemmin tietää, että kevätjuhlan harjoitukset oltiin myös pidetty samaan aikaan.

Tässä joitain piirustustehtäviä, joita toteutimme kerhossa:

• Lempipiirros. "Mitä tykkäät eniten piirtää?" Kun kaikki lapset ovat vastanneet kysymykseen, heidän täytyy piirtää nimetty asia niin huonosti kuin vain osaavat. Tämä tehtävä aiheutti aluksi vastustusta, mutta oli minusta hyödyllinen tehtävä! Se toi rentoutta heti alkuun.

• Värien vaikeus. "Valitkaa jokin väri, ja piirtäkää vain sen värisiä asioita niin monta kuin keksitte." Jos valittu väri on esimerkiksi oranssi, voi piirtää ketun, porkkanan, appelsiinin tms. Muilta saa kysyä apua. Tämä toimi yllättävän hyvin, vaikka omasta mielestäni se oli ihan törkeän vaikeaa. Lapsilla sen sijaan riitti enemmän mielikuvitusta.

• Lehtileikkeistä sarjakuvaksi. Jokainen valitsee itselleen kaksi lehdestä leikattua kuvaa. Sitten kaikki piirtävät sarjakuvan, jossa nuo hahmot/maisemat/esineet esiintyvät. Tämä oli hitti!

• Poseeraus. Ohjaaja-toveri poseeraa, ja hänet piirretään aluksi minuutissa, seuraavaksi 30 sekunnissa ja viimeiseksi 10 sekunnissa. Tämä aiheutti kiljuntaa aina, kun ilmoitin montako sekuntia on jäljellä. Tehtävän jälkeen piti piirtää sarjakuva, jossa ohjaajan poseeraus oli mukana.

• Erilainen kaverikirja. Jokainen saa oman ”symbolin”, esim. napin, pienen pyykkipojan, sormuksen, fimo-massasta muotoillun hahmon tms. Tämän jälkeen kierretään kerhotilassa ja yritetään piirtää kaikkien symbolit omalle paperille. Tämä oli huti, lapset ujostelivat toisiaan liikaa.

• Kymmenen minuutin piirros. 10 min aikaa piirtää kolme erilaista herkkua, 10 min aikaa piirtää kolme erilaista kasvia, 10 min aikaa piirtää kolme erilaista kenkää... Tämä oli lasten ehdottama tehtävä ja siitä tykättiin.

• Satutunti. Kuunnellaan satuja ja kuvitetaan niitä samalla.

• Piirrä ja arvaa. Jokaisen selkään kiinnitettiin sana. Kerholaiset pyysivät toisiaan piirtämään asian, joka heidän selässään lukee. Piirrosten pohjalta piti arvata, mikä sana itsellä on.

Yleisön pyynnöstä kerhoa jatkettiin vielä kesäkuussa. Kerhoilimme neljästi, jälleen puolitoista tuntia kerran viikossa. Kesäkerho oli vähän erilainen kuin kevään kerho. Ensinnäkin olin ainut ohjaaja. Lisäksi lapset olivat kesälomalla, eli tulivat ja menivät vapaammin kuin keväällä. Osallistujia oli vähemmän kuin keväällä, mutta kuitenkin ihan mukavasti: muistaakseni ensimmäisellä kerralla kahdeksan, toisella neljä, kolmannella kuusi ja viimeisellä kerralla kymmenen. Kesällä tehtäviä tehtiin vähemmän ja ohjelmassa oli enemmän vapaata piirtämistä.

Palaute kerhosta oli pääosin positiivista. Vanhimmat lapset olisivat kaivanneet välillä hiljaisempaa ympäristöä, ja nuorimmat olisivat halunneet "juosta enemmän hippaa". Lasten vanhemmat toivoivat omaa kerhoa alle kouluikäisille, mutta minulta ei liiennyt aikaa siihen.

Minusta piirustuskerhon pitäminen oli todella mukavaa ja - mikä tärkeintä - lapsetkin tykkäsivät! Jatkaisin sitä ehdottomasti syksyllä, ellei paikkakunnanvaihto Joensuusta Tampereelle olisi edessä. Jos sinulta löytyy aikaa ja innostusta kerhon pitämiseen, niin rohkaisen tällaisen aloittamista. Minusta on hauska ajatus, että kerho voi olla harrastus niin lapsille kuin ohjaajallekin.