19. - 20. raskausviikko: Potkuja, poukkoilua

Selaan FB-kirpparia kännykälläni aamupöhnässä. Puoliso kulkee takaani ja sanoo: "Oo, kai sä ostat ton?" viitaten näytöllä näkyvään nallehaalariin. Pakkohan se on sitten ostaa. Haalari on tosi söötti, varsinkin kun roikkuu naulakossa meidän isojen takkien välissä.
Selaan FB-kirpparia kännykälläni aamupöhnässä. Puoliso kulkee takaani ja sanoo: "Oo, kai sä ostat ton?" viitaten näytöllä näkyvään nallehaalariin. Pakkohan se on sitten ostaa. Haalari on tosi söötti, varsinkin kun roikkuu naulakossa meidän isojen takkien välissä.

19. raskausviikko

(18+0 - 18+6)

Viime viikolla kokemani huimaus on jäänyt jo taka-alalle, mutta ylitunteikkuus ei ota väistyäkseen: kun kuulen, ettei Linnanjuhlia järjestetä tavalliseen tapaan tänä vuonna, alan kyynelehtiä holtittomasti. Vaikka tiedossa oli, ettei tänä eristäytymisen aikakautena juuri kannata koota pitkiä kättelyjonoja ja suuria ihmisjoukkoja yhtään minnekään. Nyt minua jo naurattaa surullinen parahdukseni: "...mutta kun Linnanjuhlat ovat ainoa asia, mikä tässä vuodessa on enää odottamisen arvoista!"

Toinen negatiivisia tuntemuksia aiheuttava asia on akne, joka tuntuu jatkuvasti pahentuvan, vaikka nyt pitäisi olla se keskiraskauden hehkuva vaihe. Minua on huijattu, mur.

Viikon kohokohta on ehdottomasti se, kun saavun pilateksesta ja puoliso on ostanut kaksi berliininmunkkia. Hitsi, kun ihminen voikaan olla iloinen yllätyspullasta!

Seuraavana päivänä berliininmunkkiylläristä reissaan Helsinkiin radiohaastatteluun, joten voisi senkin kyllä viikon kohokohdaksi laskea. Jännitys on valtava, kun poistun junasta Pasilassa ja etsin tieni studiolle. Lähetyksessä minun on vaikea keskittyä, koska Nomppu potkii niin ihanasti koko keskustelun ajan ja jostain syystä haluaisin käyttää kaiken energiani noiden voimistuvien potkujen tarkkailuun. Tapaan samalla reissulla pitkästä aikaa erään ystäväni. Käymme syömässä ja illalla palaan Tampereelle.

Päiväreissu pääkaupunkiseudulla oli ilmeisesti rankempi kokemus kuin miltä matkan päällä tuntui, sillä vielä illalla kotona ollessani vilkuilen kelloa jatkuvasti ja tuntuu, kuin olisi yhä kauhea kiire jonnekin. Yöllä herään paniikkiin - olen ihan varma, että vauvalla on jokin hätänä. Nomppu alkaa potkia normaalisti, mutta olo ei ota parantuakseen. En saa enää unta ja olotila jää päälle koko päiväksi. Jotenkin tajuan ensimmäistä kertaa kunnolla sen, kuinka haurasta kaikki on. Ja kuinka kamalaa olisi, jos Nompulle sattuisi jotain.

Öisin kauhukuvat saavat tulta alleen, mutta onneksi päivisin mieleni on hyvä, pirteä ja aikaansaava. Maalaamisen lisäksi siivoan koko kämpän olohuoneen laatikoita myöten ja leivon. Ihan vähän vaan kiukuttelen Verohallinnon nettisivujen kanssa, jotka jämähtävät aina, kun saan tietoni täytetyksi.


20. raskausviikko

(19+0 - 19+6)

Marraskuu lähestyy uhkaavasti, joten sivellin heiluu kädessäni minkä ehtii. Tulevan taidenäyttelyn avajaispäivä on jo ihan kulman takana. Maalaamisen lisäksi aika kuluu Paint & Party -maalausohjaajan tehtävissä. Teen myös työkkärin juttuja, ramppaan toimistolta toiselle ja täytän erilaisia sopimuksia sekä lomakkeita. Eräs toimittaja on kuullut viime viikkoisen radiokeskustelun ja minua haastatellaan Rauhan tervehdys -lehteen, mistä olen hyvin otettu.

Yhtenä iltana Nomppu potkii jo niin kovaa, että sen näkee ulospäin. Puolisoni laittaa käden vatsalleni ja tuntee sarjan potkuja kämmentään vasten. Olen haljeta riemusta ja liikutuksesta! Koko juttu tuntuu heti paljon selkeämmin käsitettävältä, kun joku toinenkin on tuntenut liikkeet.

--

Seuraava postaus: 21. raskausviikko: Spruits vaatekaupassa

Edelliset raskausviikko-aiheiset postaukset:

Kommentit

Lähetä kommentti