Vieläkään ei tunnu siltä, että olisin muuttamassa. Silti stressaan sitä vähintään alitajuisesti, olen nyt viikon ajan herännyt monta kertaa yössä muistamaan, mitä seuraavana päivänä pitikään pakata tai tehdä. Tänään huoli iski kolmelta aamulla. Pyörin viiteen ja nousin sitten, kun en saanut enää unta ja tuli nälkä (ruokaa...). Hassua, etten tainnut edes häiden lähestyessä nukkua näin huonosti - tai sitten aika kultaa muistot.
Joensuun kämppä tuntuu samaan aikaan liian ahtaalta ja liian tyhjältä. Se on täynnä pahvilaatikoita, mutta siitä huolimatta huoneissa kaikuu. Säpsähdän kaikkia ääniä juurikin kaiun takia. Öisin muuttolaatikoiden teippi rapisee, sekin saa hätkähtämään.
Tänään olen pakannut maalauskamppeita. Tuntuu ihan hölmöltä, etten voi taiteilla loppuviikkona. Mutta eipä sitä ehtisikään, kun tätä pakkaamista on vielä ihan hirveästi jäljellä.
On muuten aika naurettavaa, miten juuri kiireen keskellä aivot haluavat kehitellä kaikkea muuta tekemistä. Esimerkkitarina: meillä on sohva, ja sohvan kankaassa on iso reikä, joka vain laajenee laajenemistaan. Täytteet pursuavat kivasti ulos. Alkuperäinen tarkoitus oli antaa sohva ilmaiseksi pois ennen muuttoa, mutta puoliso haluaakin sen nyt mukaan Tampereelle ("voidaanhan me se verhoilla"). En ole käsityöihminen, en osaa verhoilla yhtään mitään ("ei se voi niin vaikeaa olla"). No nyt olen saanut sitten päähäni, että on pakko juuri-tällä-sekunnilla löytää sopiva verhoilukangas. Koska ei nyt uuteen asuntoon voi mennä rikkinäisen sohvan kanssa ilman verhoilukangasta! Muuten homma jää kuitenkin tekemättä ja joudun sietämään tuota reikää vielä vuosikausia. Se on niin ärsyttävä. Tykkään pitää jalkoja sylissäni tv:tä katsellessani, mutta nyt varpaani sujahtavat aina huomaamattani sohvan sisään ja tulen vahingossa repineeksi reikää isommaksi.
En edes ymmärrä, miten mulla ikinä olisi aikaa - tai rahaa - verhoilla sohva (plus viisi kulahtanutta tuolinpäällistä, kun siinä samallahan ne menee - tai niin ainakin muuttopäissäni itselleni väitän). Muun muassa näihin ajatuksiin heräilen öisin. Onneksi on pienet murheet.
Kommentit
Lähetä kommentti