Onko läpipiirtäminen huijausta?

Harjoitustyönä tehty piirros ihanasta Luna-hauvasta ja Instagram-kommentti läpipiirtämistä koskien.

Ala- ja yläasteen kuviksentunneilla painotettiin aina näitä kolmea ohjetta, mitä piirtämiseen tuli:

1. Täytä koko paperi - älä jätä valkoista näkyviin!
2. Älä anna kämmenesi nojata paperiin, kun piirrät.
3. Älä piirrä läpi.

Lukiossa ensimmäinen käskyistä hävisi, toinen painottui entisestään ja viimeinen muutti muotoaan: läpipiirtäminen oli sallittua piirtoheittimen avulla, jos se vain sopi tarkoitukseen. Jos harjoittelimme esimerkiksi ihon värittämistä tai koiran karvojen piirtämistä, mittasuhteet sai piirtää läpi, jotta itse asiaan pääseminen nopeutuisi. Minusta se oli aivan pöyristyttävää! Takaraivooni oli syöpynyt vahvasti ajatus läpipiirtämisestä puhtaana huijauksena. Olin se-hieman-oikukas-opiskelija, joka hahmotteli mittasuhteet hartaudella itse, sanoi opettaja mitä sanoi. Siksi olin aina 2-5 piirrosta jäljessä kaikkia muita. Silloinen poikaystäväni - nykyinen aviomieheni - oli vähän tuskastunut tuohon tapaani etenkin ryhmätöiden aikana. Muistan, kun hän kerran puuskahti: "Piirrä nyt vaan läpi, niin saadaan hommaa edes joskus eteenpäin."

Vuonna 2012 aloin piirtää tilaustöitä. Noin 40 % ajasta kului mittasuhteiden hahmotteluun ja 60 % ajasta erilaisten pintojen piirtämiseen. Kyseessä oli vapaa-ajan harrastus, jossa oli mahdollisuus hieman tienatakin, joten en hirveän tarkkaan pitänyt kirjaa kuluvasta ajasta saati tuntipalkoista. Vuonna 2016 ryhdyin yrittämään taiteesta itselleni ammattia, jonka rahoittaisin piirtämällä muotokuvia. Vasta tuolloin aloin laskemaan, kuinka paljon yhdestä muotokuvasta pitäisi pyytää rahaa, että summalla voisi elää (olen kirjoittanut hinnoittelusta esimerkiksi täällä). Silloin annoin itselleni luvan hahmotella lyijykynäpiirrosten mittasuhteet paperille kirkkaan tietokoneruudun läpi: se nopeutti hommaa huomattavasti, ja pystyin pyytämään työstäni pienempää palkkaa. Toisin sanoen teen kynällä itselleni ohjepisteitä, joilla hahmotan millä korkeudella silmät ovat, millä korkeudella nenä/kuono ovat ja niin edelleen. Tästä omatuntoni aukoo päätään. 

Olen pohtinut, että onko mittasuhteiden piirtäminen läpi huijausta. Tiedän firmoja, jotka mainostavat tekevänsä halvalla "aitoja maalauksia", tilaavat Ifolorilta canvas-pohjalle tulostetun julisteen ja maalaavat suoraan siihen päälle. Omasta mielestäni se on aika kurjaa, mutta eroaako oma tekemiseni kovastikaan tästä? Toisaalta teen sentään varjostukset, ääriviivat ja muodot itse, ja läpipiirtämisestä huolimatta yhden tilauksen tekemiseen kuluu keskimäärin 18 tuntia. Näen paljon vaivaa jokaisen tekemäni piirroksen eteen.

Instagramissa eräs kommentoija kysyi pari päivää sitten, piirränkö koskaan läpi. Vastasin rehellisesti, että tilaustyönä tekemäni lyijykynämuotokuvien mittasuhteet tsekkaan tietokoneruudun avulla paperin läpi. Hän sanoi sen olevan hyvin "sad and lame", eikä minun hänen mukaansa pitäisi kutsua itseäni taiteilijaksi. Aihe toisin sanoen herättää tunteita. Myönnettäköön, että myös itse pahoitin mieleni tuosta kommentista, ja pohdin pitäisikö lopettaa piirrettyjen tilaustöiden tekeminen, kun en kuitenkaan haluaisi olla puijari (yep, olen drama queen).

Yritän puolustella itseäni sillä, että monet klassiset taiteilijat hyödynsivät camera obscuraa taideteoksissaan jo 1600-luvulla, piirtäen sen avulla ihmisen tai maiseman mittasuhteet (toisaalta se kyllä vaati paljon enemmän vaivaa kuin tietokoneen käyttäminen tuohon tarkoitukseen...). Ja onhan valokuvasta piirtäminenkin on tavallaan huijausta, kun malli on luonnottoman liikkumaton ja maiseman valot ja varjot pysyvät paikoillaan. En osaa kuitenkaan vastata siihen, missä menee raja.

Haluan korostaa, että maalaukseni, näyttelytyöni, vapaa-ajalla tekemäni piirrokset ja kaiken muun paitsi piirrostilaukset teen kuitenkin perinteisesti, käyttämättä tietokonetta avukseni. Ja lisään vielä, etten  ole tänä vuonna saanut ainuttakaan piirrostilausta, eli en ole päässyt läpipiirtämään kenenkään kustannuksella.