Suunnitelmia vuodelle 2020?


Äärimmäisen hämmentävää, että on jo torstai! Taas! Juurihan oli viime viikon torstai. Ja toissa viikonkin.

Tänään on vuorossa kolmannen joulutilauksen piirtämistä, joka on melkein valmis. Olen jostain kumman syystä kammoksunut lyijykynäpiirtämistä viime kesästä asti, mutta näiden tilausten jälkeen olen saanut taas juonesta kiinni. En haluaisi mitään muuta kuin piirtää, maalaaminen puolestaan vähän kammoksuttaa, haha. Näinhän se menee, kausissa.

Viime aikoina mielessä on pyörinyt blogin pääaihe, eli taiteillako vai eikö taiteilla vuonna 2020. Onnistuin jo hyväksi toviksi irtautumaan tuosta tulevaisuus-ajattelusta ja keskittymään hetkeen, mutta nyt vuodenvaihteen lähestyessä olen tullut miettineeksi aihetta taas enemmän.

Iltaisin, katastrofiajatusten vallatessa pään, päätän etsiä "kunnollisen" työpaikan niin kuin oikea aikuinen tekisi. Aamuisin tarttuessani siveltimeen/kynään, mieleni valtaa sellainen kuplivan iloinen aalto ja varmuus, minkä en usko muussa työssä olevan mahdollinen kokemus. Silloin päätän jatkaa taiteilijana.

Jonkinlainen välimaasto olisi toki mahdollinen vaihtoehto: osapäiväisen työn tai kesätyön löytyminen. Osapäiväinen työ vie vaan yllättävän paljon aikaa taiteelta. Pari vuotta sitten aloin työskennellä askartelukaupassa, ja tein työsopparin mukaan kymmentuntista viikkoa. Todellisuudessa työviikkoni näyttivät tältä:
  • Ma: 7 h (klo 10-17)
  • Ti: 4 h (klo 14-18)
  • Ke: vapaa
  • To: vapaa
  • Pe: 4 h (klo 14-18)
  • La: 6 h (klo 10-16)
  • Su: vapaa
Maanantait sujuivat niin kuin maanantait yleensä, eli oli uusien kampanjoiden/alennusten läpikäymistä ja totuttelua niihin. Tiistaina oli jo helpompi päivä ja ennen töitä ehdin maalata. Keskiviikkona piti totutella taas kokopäivätaiteiluun, torstaina se sujui jo paremmin. Perjantaina aamu meni taiteillessa, mutta illalla myymälässä oli melkein aina tapahtunut jotain uutta, kuten tullut mojova määrä uusia tuotteita/kamppiksia/alennuksia (meillä kone ei antanut alennuksia välttämättä automaattisesti, vaan ne piti opetella ulkoa) ja sitten työpäivä meni sekoillessa niiden kanssa. Lauantai oli helpompi päivä, mutta sitten viikko alkoi jo alusta. Marras-joulukuussa työtunnit lisääntyivät huimasti ja Black Friday- sekä joulualennukset toivat hommaan vielä ihan omat mausteensa.

Myymälähommissa oli todella hauskaa ja tykkäsin niistä kovasti, mutta pakko myöntää että tasapainottelu kahden työn välillä oli vaikeaa. En juurikaan kehittynyt piirtämisessä tai maalaamisessa vuoden aikana, mikä söi motivaatiota. Eikä esimerkiksi joulutilauksia tai isompia juttuja ollut mahdollista ottaa vastaan. Tietysti juuri tuolloin minua kysyttiin mukaan suuriin kuvitusprojekteihin, joihin en kiireen vuoksi uskaltanut osallistua. En missään nimessä kadu myymälässä työskentelyä, mutta pakko myöntää, että ajoitus olisi voinut olla parempi. Otin työn vastaan silloin, kun taiteilijanurani oli ainakin hienoisessa nousukiidossa. Koin aika paljon takapakkia, eikä projektiyhteistyötä ole enää kyselty.

Monesti tuntuu pahalta, että pohdin täällä blogin puolella näin paljon rahaan liittyviä juttuja, mutta haluan olla rehellinen ajatuksineni. Tai no okei, haluaisin kirjoittaa olevani "oikea taiteilija", jolle raha on vain paperia, mutta se olisi vale. Raha muistutti hyödystään viime heinäkuussa, kun virtsaputkentulehdus toi jälkivaivoineen yli 200 €:n kustannukset. Tulin tuolloin paljon miettineeksi, että mitä jos jotain vakavampaa tapahtuisi.

En ole omasta mielestäni kauhean rahanahne tyyppi, mutta olenko kuitenkin taiteilijana vähän feikki, kun mielessä pyörii kaiken muun lisäksi raha? Vai esittävätkö ne tyypit, joilla se ei muka käy mielessäkään, kun rakkaus taiteeseen on niin suurta? En odota lukijoilta vastauksia kysymyksiin tai ratkaisua pulmiini, vaan haluan blogin kautta tuoda näkyväksi pohdintoja, joita käyn päässäni tällä hetkellä. Ratkaisut varmasti löytyvät, kun niiden on aika löytyä. Vaikkei sitä ehkä tästä pohdinnasta käy ilmi, olen tällä hetkellä todella positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Minulla on sellainen jännä kutkutus, että jotain mahtavaa on edessä.

Tuo taiteilijan oletettu identiteetti on kyllä hauska juttu. Siitä on näiden ristiriitojen lisäksi ollut minulle myös paljon hyötyä. Naisilta odotetaan usein (tai ainakin miehiä useammin?) puhdasta kotia ja ehjiä vaatteita, ajoissa olemista, kokkaustaitoja ja kaikkea muuta säntillisyyttä, mutta minä olen ala-asteesta asti saanut aina vaan hyväksyvää naureskelua toheloinnilleni, kun "taiteilijat ne vain ovat tuollaisia". Onko kellään muulla samanmoisia kokemuksia?

Tämä on taas näitä sarjassamme epäloogisesti eteneviä blogikirjoituksia, mutta hypätään vielä yhteen uuteen aiheeseen. Eilen sain taas uutta intoa taiteiluun, kun löysin vanhoja piirroksiani. Ihan huippua, että kehittyminen on taas lähtenyt käyntiin! Olen vihdoin ottanut kiinni takapakin, josta tuossa yllä kirjoitin. Tiedättekö, kun lapsilla kuvataan sellaisia herkkyyskausia, jolloin oppii helposti uutta? Minusta tuntuu, että jotain vastaavaa on käynnissä omassa pääkopassani. Olen tosi tyytyväinen kaikkiin viime aikojen piirroksiin, ja opin jatkuvasti lisää ihan hullua vauhtia. Laitan vertailukuvia joulun jälkeen, kun saan julkaista lahjaksi annettavat piirrokset.

Ps. Postin lakosta on kyselty, niin kirjoitan tähän loppuun vielä siitä. Paketit ovat kulkeneet toistaiseksi normaalisti ja tähän mennessä valmistuneet joulutilaukset päässeet turvallisesti perille. Ensi viikosta lähtien toimitan tilaukset varmuuden vuoksi Matkahuollon kautta. Ulkomaan tilauksia varten pitää vielä tehdä vähän taustatyötä (Postnord?). Tuen Postin lakkoa täysillä ja toivon, että asioista päästään pian sopuun työntekijöiden hyväksi.

Kommentit