Jatkuvia askeleita

A5-kokoiselle kartongille valmistuu pastellimuotokuva Peto-nimisestä koirasta.


Pitkästä aikaa huutelen täältä blogin puolelta! Muutto Tampereelle on nyt onnistuneesti suoritettu. Sopeutumisvaihekin lienee käynnistynyt, sillä enää ei jatkuvasti tunnu siltä kuin pyörisin jonkun muun nurkissa. Saan myös unenpäästä kiinni ilman jatkuvaa säpsähtelyä, kun ulkona tai naapurista kuuluu outoja ääniä.

Asuimme aikaisemmin talossa, jossa oli parempi äänieristys. Ja nekin harvat äänet, jotka naapurista kantautuivat, olivat aika säännöllisiä: toinen seinänaapuri pyöritti tehosekoitinta pari sekuntia seitsemän aikaan illalla ja toinen taas pelasi silloin tällöin pleikkaa kovalla. Nyt kuulen kaikki kokkausäänet, kävelemiset, siivoamiset, koiran haukunnat, koiran hännän heilunnan vasten seinää, television sekä vuoroin Antti Tuiskun, vuoroin Samu Haberin lauleskelua (jotka molemmat haluaisivat kovasti soittaa hanurii). Veikkaan, että näihinkin ääniin tulen tottumaan vielä, mutta toistaiseksi maalatessa tai muuhun taidejuttuihin keskittyessä varsinkin jatkuvat askelten äänet tuppaavat häiritsemään ihan hirveästi. Vai tuleekohan minusta vähitellen sellainen kunnon kerrostalohirmu, joka hakkaa vuoroin kattoa ja vuoroin lattiaa kävelykepillä ja huutaa olemaan hiljempaa? Vähän muuten pelottaa, mitä kaikkea naapurit kuulevat täältä meiltä.

Joka tapauksessa, tällaista tämä nyt on. Haluan suojella -taidenäyttelyyn teoksia on valmistunut viisi ja kuudes maalaus on hyvällä mallilla tuloillaan. Tekisi ihan hirveästi piirtää aina välissä, mutta tilauksissa on ollut taas vaihteeksi kunnon kato. Pelkään kauheasti, että taito ruostuu, kun en pääse käyttämään sitä. Harjoitusmallejakaan en viitsi ihan hirveästi ottaa tähän väliin, kun pelkään että ne vievät tilaa mahdollisilta tilauksilta. Mutta aina silloin tällöin niitä on mukava tehdä.

Kommentit