Miksi Tampereelle?

Kuva: Reijo Telaranta.

Pikkupostaus tähän väliin. Olen kesäkuusta asti maininnut blogikirjoituksissani Tampereelle muuton kertomatta kuitenkaan syytä paikkakunnanvaihdolle. Ja syy on yksinkertaisesti, että puoliso sai sieltä töitä. Alun perin meidän oli tarkoitus muuttaa Ouluun, mutta sieltä ei tullut meille kummallekaan edes kutsua työhaastatteluun monista yrityksistä huolimatta. Synnyinkaupunkiini Kokkolaan olen aina välillä hakenut töihin, mutta eipä sieltä ole mitään kuulunut. Tai no kerran SOLista soittelivat, että pääsisinkö kesätyöhaastatteluun samana päivänä, mikä ei tietenkään onnistunut, koska asun Joensuussa. Päätimme siis laajentaa hakua, ja puoliso sai heti Tampereelta hakemansa paikan.

Omissa suunnitelmissani on jatkaa taiteilijanhommia, etenkin kun uudessa asunnossa odottaa oma työhuone. Toki kipuilen (edelleen...) sen asian kanssa, että saanko antaa itseni olla taiteilija tuntematta huonoa omaatuntoa asiasta. Aina kun olen sinut asian kanssa, joku pitää minulle pitkän puhuttelun siitä, miten riskiä tämä on tulevaisuuteni kannalta. Vertaistukea olen saanut muun muassa Facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä. Jopa rahallisesti menestyville yrittäjille tulee sen mukaan jatkuvasti kyselyitä lähipiiriltä, josko jo kannattaisi hankkia niitä kuuluisia "oikeita töitä". 

Tästä huolimatta "oikeat työt" vievät aina välillä paljon huomiotani, jos joku ei ole sitä jo havainnut. Tampereella vapautui juuri eräs todella kivan kuuloinen, koulutustani ja kokemustani vastaava työpaikka, ja olen pohtinut hakeako vai eikö hakea. Avauduin aiheesta eräälle vanhalle opiskelukaverille, joka tuli hakemaan tavaraa muuton tieltä. Hän sanoi napakasti, että "jatka vaan sitä taiteilua, kun kuitenkin lahjoja löytyy. Ja eläinteologiastakin voisit pitää enemmän meteliä". Minä protestoin, etten halua että minua pidetään jonain kotirouvana, jota mies elättää. Hän sanoi, että mitä väliä, jos joku niin ajattelee.