Eilen olin myymässä taidetuotteitani Joensuun Mahdollisuuksien torilla. Säätila piti jännityksessä ihan viimeiseen asti, oli luvattu mahdollista sadetta. Vettä ripsi välillä, jolloin riensin hakemaan osan taideprinteistä sisälle suojaan. Aina silloin tällöin näkyi myös aurinkoa.
Tunnelma tapahtumassa oli ihana. Saippuakuplilla leikkivät lapset, musiikki ja kesäinen tunnelma saivat hymyn huulille. Loppupäivästä ilmassa leijaileva siitepöly tosin alkoi ahdistaa henkeäni, silmiä kutitti ja nuha vaivasi - kesäfiiliksestä tuli turhankin autenttinen. Kun tänä aamuna heräsin, toinen silmäni oli melkein muurautunut umpeen, se jotenkin ärtyi eilisestä altistuksesta.
 |
| Myyntituotteita, joiden pakkaamiseen kului tovi jos toinenkin. Erityisesti kissa-aiheet kiehtoivat väkeä. |
Ihmisiä oli paljon, mutta suurin osa heistä ohitti kojuni katsomatta sinne päinkään. Olin vähän "tukalassa" paikassa, koska vasemmalla puolellani tarjottiin ilmaisia maistiaisia ja oikealla oli pomppulinna! Niinpä suurin osa lapsiperheistä haki maistiaiset ja sitten lapset jo vetivät vanhempansa kiireellä ohitseni kohti pomppulinnaa, hahah. Yritin siinä välissä morjestaa ihmisiä, ja osa moikkasi takaisinkin, mikä on aina kivaa. Kuulin joidenkin vanhempien keskustelevan "Limppu"-nimestä pomppulinnan luona, eli ehkä ainakin osalle lempinimeni jäi mieleen.
Olen muuten aina miettinyt, että miten minun pitäisi siellä pöydän takana olla? Kun olen itse asiakkaana, minua ujostuttaa lähes kaikissa tilanteissa mennä myyntipöydän luokse. Luontaantyöntävintä on, jos myyjä huutelee kysymyksiä tai toisaalta, jos hän ei luo yhtään minkäänlaista kontaktia. Olen itse ottanut tervehtimistaktiikan, eli moikkailen ihmisiä, jotka vilkaisevat pöytäni suuntaan. Sekin tuntuu vaivaannuttavan monia, joten mietin olisiko muuta lähestymistapaa. Monesti asiakkaita on eniten silloin, kun pystytän/puran myyntipöytää tai jos hääräilen jotain ihan muuta - kohennan pyykkipojilla roikkuvia printtejä, asettelen kortteja paremmin tai puhun jonkun tuttavan kanssa. Voi olla haastavaa keksiä kuudeksi tunniksi sellaista tekemistä, että näyttäisin samanaikaisesti keskittyvän ihan muuhun kuin mahdollisiin asiakkaisiin, mutta pysyisin tarpeeksi skarppina myyntitilanteita varten. Kertokaa toki kommentteihin, jos keksitte jonkun luontevan tavan pönöttää.
Loppujen lopuksi myyntiä oli ihan kohtalaisesti, 93 euroa. Jos summasta ottaa pois osallistumismaksun (40 e) ja myytyjen tuotteiden painattamiseen menneet kulut, tuotoksi tulee semmoiset 25 euroa. Ei siis mikään maailman paras tuntipalkka, mutta sentään plussan puolella! Ensimmäisten tuntien aikana alkoi jo vähän hirvittää, kun kassaan oli kertynyt vasta 14,50 euroa (2 asiakasta). Loppupäivästä sää onneksi parani ja ihmiset tulivat paremmin ostoksille sekä katsomaan kojuani. Viimeksi osallistuin Mahdollisuuksien torille vuonna 2016, jolloin en saanut muistaakseni edes osallistumismaksua täyteen myymilläni tuotteilla.
Myydyt tuotteet TOP5:
- Postikortit 9 kpl
- Onnittelukortit 6 kpl
- Printit 2 kpl
- Jääkaappimagneetit 2 kpl
- Mukit 1 kpl
Kaupaksi eivät puolestaan menneet fimo-korut, käsityöt ja kangaskassit.
Kommentit
Lähetä kommentti