"Mitä oikeastaan teet työksesi?"

Kun olin lukiossa, meille pidettiin "ammattien aamupäiviä", jolloin ammatinharjoittajat tulivat kertomaan aloistaan. Kerran saimme vieraaksi taiteilijan, joka naureskeli työnsä olevan rennompaakin rennompaa. Hän kertoi oman arkensa sujuvan seuraavasti: hän hakee apurahaa kirjoittelemalla hakemukseen mitä sattuun, saa apurahaa, löhöää ja ryyppää apurahakauden ajan ja juuri ennen sen loppumista luo kasan tekotaiteellista moskaa, josta sitten raportoi eteenpäin. Ja kriitikot sen kun taputtavat selkään.



Tuon taiteilijan mukaan taiteilijoita ei ollut olemassakaan - oli vain ihmisiä, jotka olivat hyviä kirjoittamaan apurahahakemuksia. Petyin ihan hirveästi! Taiteilijan ammatti tuntui yhtäkkiä vain huijaukselta, ja päätin, etten ikinä ryhtyisi siihen. Noh, toisin kävi. Onneksi oma arkeni ei ole tuon kuvauksen mukaista.

Minulta kysytään aika usein, mitä oikeastaan teen. Sinänsä kysymys ei yllätä, sillä jo pelkästään sana "taiteilija" pitää sisällään valtavasti mahdollisuuksia. Lyhyesti voisin vastata, että maalaan tauluja. Teokseni ovat kantaaottavia. Tavoitteenani on tehdä uudenlaista eläinkuvastoa, ja tuoda esiin piileviä rakenteita ja ristiriitoja, joita eläinsuhteeseemme liittyy. Tällä hetkellä eräs yksi silmiinpistävimmistä ristiriidoista on, että tuotanto-, koe- ja turkiseläimet nähdään ikään kuin kasvottomana massana, yhtenäisenä raaka-aineena, joka uusiutuu tarvittaessa. Samaan aikaan näemme lemmikit ainutlaatuisina ja korvaamattomina persoonina, perheenjäseninä. Suhtautumisessamme eläimiin on vahvaa kahtiajakoisuutta. Oma taiteeni viestittää jokaisen eläimen ainutlaatuisuudesta ja arvosta. Luon tällä hetkellä aiheesta Haluan suojella -nimistä taidenäyttelyä, jonka avajaisia vietetään toivottavasti vuonna 2020.

En ainoastaan tee omia projektejani, vaan otan myös vastaan tilaustöitä. Maalaan ja piirrän  esimerkiksi asiakkaiden valokuvien pohjalta. Muunlaisia tilauksia voivat olla esimerkiksi tatuointi-, käyntikortti- tai logosuunnittelu. Apurahattomalle taiteilijalle tilaukset ovat ensisijaisesti hoidettavia asioita, koska... noh, niistä saa rahaa elämiseen. Tavallisin tekemäni tilaustyö on A4-kokoinen lyijykynäpiirros lemmikistä, yleisimmin koirasta. Ja mikäs siinä, koiriahan on mahtavaa piirtää! En näe ristiriitaa sen suhteen, että teen sekä omaa taidettani että tilauksiani. Tilaukset auttavat teknisesti kehittymään ja opettavat myös katsomaan työn alla olevaa teosta toisesta näkövinkkelistä, tilaajan näkökulmasta.

Muita tulonlähteitäni ovat muun muassa pienimuotoinen postikorttien ja taideprinttien myyminen. Minulla on verkkokauppa, josta niitä voi ostaa. Verkkokaupan johdosta työhöni kuuluu myös tilausvahvistusten raapustamista, tilausten pakkaamista ja niiden kiikuttamista postiin.

Nykyisin työpäiväni aikataulu näyttää suunnilleen tältä:
  • 8.30 - 9.00 Nettihommia, yksityisviesteihin vastaamista, nettisivujen päivittämistä.
  • 9.00 - 12.00 Maalaamista/piirtämistä
  • 12.00 - 13.00 Ruokatunti (jonka aikana sorrun turhan usein lähettelemään työsähköposteja...)
  • 13.00 - 15.00 Maalaamista/piirtämistä
  • 15.00 - 15.30 Kahvitauko
  • 15.30 - 17.00 Maalaamista/piirtämistä
  • 17.00 - 18.00 Seuraavan työpäivän läpikäymistä, sähköposteihin vastailua, keskustelua mahdollisten tilaajien kanssa.
Haaveissani on saada ensi vuodelle myyntiin seinäkalenteri. Olen aloittanut tekemään myös siihen kuvituksia, tosin lähinnä viikonloppuisin.

Omaan arkeeni sisältyy vielä paljon piilotyötä, jota teen ikään kuin vahingossa, harrastusmielessä. Päivittäin otan selvää esimerkiksi eläimiin liittyvästä lainsäädännöstä ja eläinten kohtelemisesta. Havainnoin aihetta seuraamalla aiheeseen liittyviä nettikeskusteluja. Katson muiden ihmisten taidetta ja harjoittelen erilaisia tekniikoita, joilla piirtää tai maalata. Luen teologista kirjallisuutta (tällä hetkellä käyn läpi valittuja paloja Lutherilta) ja pohdin niiden kautta eläimiin liittyvää teologiaa. Ja jottei vaan olisi liian vähän tekemistä, olen myös puolitosissani alkanut kirjoittaa yleistajuista kirjaa eläinteologiasta.

Iltaisin yritän pitää ajatukseni kevyemmissä aiheissa. Luen hömppäkirjoituksia ja katson hömppä-ohjelmia. Onneksi teologia ei kiinnosta ketään usein tapaamiani tuttuja, joten heidän kanssaan on pakko keksiä muuta puhuttavaa.

Myöhempiä lisäyksiä tekstiin (7.2.2019):
- En ole lukion jälkeen tavannut taiteilijaa, joka eläisi tämän blogitekstin alussa kuvatulla tavalla. En usko elämäntavan olevan kovinkaan yleinen taiteilijoiden keskuudessa.
- Minulla ei ole mitään apurahoja vastaan. Haen niitä itsekin aktiivisesti, vaikkei toistaiseksi ole tärpännyt.

Kommentit