Työtön työnhakija on ollut roolini nyt vähän päälle kuukauden. Luettuani vuosia kauhukertomuksia työttömänä olemisesta olin ihan varma, että minua kohdeltaisiin nyt pohjasakkana niin kanssaihmisten, Kelan, työkkärin kuin muidenkin osalta, mutta olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten kannustavia kaikki ovat olleet! Pääsin myös eräälle työkkärin kurssille, jonka olen kokenut todella hyödylliseksi. Ennakko-oletukseni oli, että työkkärin kurssit ovat... noh... turhia, mutta ainakin tämä kyseinen kurssi on oikeasti ollut todella avartava ja oikeaan suuntaan ohjaava.
Aikaisemmin olen hakenut töitä summanmutikassa sillä asenteella, että "jos sitä nyt jotakin edes löytyisi", mutta sekä TE-toimistossa että kurssilla ollaan kehotettu lopettamaan työnhaku hetkeksi ja oikeasti miettimään, mikä voisi olla se minulle sopivin ammatti. Kun löytää oikeasti kiinnostavan työn, saa työnhausta suunnitelmallisempaa, ja on todennäköisempää saada pidempiaikaisia pestejä siltä saralta (ja tietysti ylipäätään viihtyä töissä paremmin). En ole ikinä ennen ajatellut asiaa tuolta kantilta.
Myös taidehommiin on suhtauduttu hyvin joka taholta. Kaikki ovat sanoneet, että kun kykyjä kerran löytyy, niitä kannattaa myös ylläpitää. Kevytyrityksen pyörittäminen onnistuu helposti sivutoimisena, kun vain pitää huolen ettei toiminta ole päätoimista ja ettei se vie mahdollisuuksia tai aikaa työnhaulta.
Nyt on aika pysähtyä pohtimaan ja suunnittelemaan tulevaa unelma-ammattiani. Pieni identiteettikriisi uhkaa, koska olen aina ollut todella tietoinen siitä, mihin seuraavaksi ryhdyn. Nyt ei ole aavistustakaan. Harmi, että taiteella eläminen on niin haastavaa, koska jos sillä vain elättäisi itsensä, niin unelma-ammatti olisi jo löytynyt.
 |
| Tässä pari tilaustyötä, joita en ole aiemmin julkaissut täällä. Vasemmalla A4-kokoinen Uma (2020) ja oikealla A5-kokoinen Ilona (2020). |
Kommentit
Lähetä kommentti