Terveisiä Alankomaista!

Häistämme on aikaa jo yhdeksän kuukautta, mutta häämatkalle pääsimme vasta nyt. Kohteeksi valikoitui Hollanti. Mielikuvat sateenkaarevista tulppaaneista, lukemattomista pyöristä, kauniista tuulimyllyistä ja rauhasta vetivät ennen kaikkea puoleensa.

Oli kyllä vähän hölmöä ajatella, että Amsterdamissa - joka kuitenkin on äärettömän tiheään asutettu pääkaupunki - tunnettaisiin semmoista sanaa kuin "rauha". Ja onhan huhtikuu tulppaanien vuoksi suosituin turistikausi, joten koko kaupunki oli tupaten täynnä.

Kerran illalla löytyi hiljainen paikka.

Maisemat olivat toinen toistaan inspiroivia, mutta niistä nauttiminen osoittautui haastavaksi. Menitpä sitten katsomaan tulppaaneja tai kävelemään kadulle, aina kun pysähdyit, jonotti seuraava turisti kameran kanssa kuvaamaan juuri siitä kohtaa, missä seisoit. Jos sinulla ei ollut kameraa, pyydettiin kohteliaasti väistämään (ja kenties hieman ihmeteltiin, että mitäs tuo tuossa jumittaa). Kukkaistutusten keskelle ihmiset järjestivät "rekvisiittapiknikkejä". Eli levitettiin viltti ja muutama eväs eteen, tsekattiin mahdolliset meikit peilistä ja otettiin kuva. Sitten koko höskä purettiin ja tehtiin tilaa seuraavalle istujalle. Mietin, mitä olisi tapahtunut, jos olisi oikeasti jäänyt pitämään piknikkiä siihen. Amsterdamissa yleinen käytäntö tuntui olevan "kävele - kuvaa - kävele". Mulle tuli olo, että ihmiset on siellä vaan tuottamassa Instagram-sisältöä, eivätkä oikeasti läsnä hetkessä. Maisemia ehtisi ihailla sitten myöhemmin kuvia selatessa. Tai tämä tietysti on vain minun tulkintani meiningistä - viivyimme kaupungissa vain viisi päivää, joten kovin syvällistä analyysia en ehtinyt tehdä.

Kahviloissa ja ravintoloissa tilanne oli aivan toinen, ne olivat melkein tyhjiä. Olikin ihanaa vain istahtaa terassille soijalaten kanssa ja katsella, kun kiireinen ihmisporukka juoksi/polki/ajoi siitä ohitse. Monesti tuli ikävä luonnosvihkoa. Noissa maisemissa teki ehdottomasti mieli tehdä vähän kaupunkiluonnostelua.

Ei me kyllä pelkästään kahviloissa istuttu, vaan kävelyäkin kertyi ihan hyvin. Esimerkiksi viime tiistaina kuljimme 25 km pelkän aamupalan voimalla ennen kuin maltoimme pysähtyä päivälliselle.

Ruoasta puheen ollen: sitä on pakko kehua. Söimme lounaan yleensä Bagels and Beans -nimisessä kahvilassa, jossa hummusbaageli oli ehdoton lempparini. Päivällisravintoloita testasimme useampia. Oma lempparini oli Meatless District, jossa kaikki oli vegaanista ja tunnelma aivan ihana. Ruoan puolesta paras ravintola oli kuitenkin Tetrazen Centre. Heidän ruokansa oli mielestäni (heti häämenumme jälkeen) parasta mitä olen ikinä syönyt. 

En ole mikään ruokakuvaaja, eli älkää tuomitko otosten perusteella... Vasemmalta oikealle: Meatless District, Bagels and Beans, Terrazen Cenre, Hoogendam.

Lisäksi haimme kerran aivan mainiot sienihampurilaiset Burger Bar -nimisestä paikasta ja yhtenä iltana söimme maukasta munakoisopaistosta ranskalaisilla hotellimme lähellä sijaitsevassa Hoogendam -nimisessä ravintolassa. Viimeisenä päivänä päivällinen nautittiin lentokentällä, Leon-ravintolassa (riisiä ja mustapapukastiketta) - jopa se oli tosi hyvää!

"Dancing houses", kallistuneet talot.

Van Gogh -museoon emme lopulta päässeet, koska liput oli loppuunmyyty. Ne olisi pitänyt hankkia jo ennen matkaa. Sen sijaan vierailimme Madame Tussaundsin vahanukkegalleriassa. Puolisoni oli aluksi vähän epäileväinen sen suhteen, mutta loppujen lopuksi hänelläkin oli "yllättävän hauskaa" siellä. Oli kivaa paitsi pelleillä menemään, myös ihailla sitä taitoa, millä nuket oli valmistettu.

Yritin bondata, mutta hän ei oikein lämmennyt.